*

velipekkamoisalo Onko Suomella varaa demokratisoitua?

Juhlaraha - symboli -riitti

Juhlarahan somessa tyrmänneet käyttivät mm. luonnehdintoja mauton, hirveä, kaamea, haavoja repivä, vanhat asiat saisivat olla ja halventava. Juhlarahat eivät ole olleet enää vuosiin suurta yleisöä kiinnostava juttu. Yleensä keräilijät ovat olleet, niiden kohderyhmää. Niissä on kuitenkin voimakas tunneperusta, joka laukaisee voimakkaan torjuntareaktion osassa ihmisiä. Hakematta tulee mieleen, että nyt on paljastettu joku karmiva perhesalaisuus.  Juhlamitallit kuuluvat siihen kansallsten tunnusten, symboolien ja riittien joukkoon, jotka on pyhitetty kansalliseen käyttöön.

Kansallisesti pyhiä tunnuksia ovat mm. lippu, maamme-laulu, linnan tanssiaiset, jumala, Mannerheim, talvisota, ahkeruus ja presidentti. Näille on yhteistä, että niihin suhtaudutaan korostetulla kunnioituksella. Niistä ei saa tehdä pilaa eikä käyttää vitsien aiheena. Ensimmänen kriittisempi suhtautuminen laajemmassa mielessä toteutui 1960-luvulla: leijonalipusta tehtiin sikalippu, jumalaa pilkattiin juhannustansseissa ja muusikot tekivät talvisota 1939-1940 levyn.

Kuluvalla vuosisadalla on haastettu pynötyskulttuuria. Valtaosa nuorista aikuisista ei enää suostu liittymään ikiaikaiseen syvän ja jopa hartaan juhlallisuuden tunnelmaan. Heille teloitusaihe juhlarahassa ei ole kauhistus, vaan se sopii ihan luontojaan kuvaamaan historiallista tilannetta, joka jätti syvät jäljet yhteiskuntaan. Moni kysyykin, mitä 1918 jätti perinnöksi itsenäiselle Suomelle?

Kansalaissodan unohdus ja anteeksianto ei tapahtunut talvisodassa, vaan se oli osa yhteiskuntapolitiikkaa ja kansalaisyhteisöä vielä vuosikymmeniä sotien jälkeen. Jokainen sukupolvi tekee oman historiansa ja nuoret ansaitsevat rikkaamman kuvan koko kuluneesta 100 vuodesta. Sodan 1918 tapauksista on kirjoitettu paljon ja tehty joitakin hyviä elokuviakin. Sen tapahtumien purkaminen kuitenkin jäi tekemättä, kun perisuomalaiseen tapaan asiaan suhtauduttiin pragmaattisesti ja palattiin vankileireiltä suoraan lapion varteen. Sodasta eli kapinasta puhuminen vaiennettiin. Erityisesti punaisten näkökulmasta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän KariNikander kuva
Kari Nikander

Luettuani suunnittelija Suppasen haastattelun pidän kolikkosarjan julkaisua ihan hyvänä asiana. Kansalaissota-kolikko sai selityksen siinä. Voi teitä intoilijoita, jotka eilen syöksyitte kivittämään Orpon ja kumppanit, ja voi Orpoa itseään, kun hätäili kivittäjien paineen alla.

Blogistille, ei vuoden 1918 tapahtumia tarvitse enää purkaa 2017. Purkua tarvinneet ovat olleet haudassa jo vuosikymmeniä.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Kansalaissotaa kutsuttiin aluksi punakapinaksi, mikä se olikin.

Tällainen vanhat haavat auki repivä kuva on vahingollinen ja mauton. Kun maan itsenäisyyttä juhlitaan, pitäisi löytää yhdistäviä, ei erottavia aiheita.

Näyttää siltä, että tämä taiteilijasukupolvi (tai ainakin tämä taiteilija) edustaa jo sitä historiatonta ja historiaa tuntematonta linjaa, jota opetus- ja kulttuuriministeriö meillä nykyisin ajaa.

Vuoden 1918 tapahtumista on keskusteltu perusteellisesti jo vuosia sitten. On mm. kirjoitettu teokset punaisesta ja valkoisesta terrorista, jne. Tuskinpa aihetta täytyy jatkuvasti käsitellä - ei ainakaan juhla- ja juhlamitalitasolla.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#2
Näyttää siltä, että tämä taiteilijasukupolvi (tai ainakin tämä taiteilija) edustaa jo sitä historiatonta ja historiaa tuntematonta linjaa, jota opetus- ja kulttuuriministeriö meillä nykyisin ajaa.

ooo

Eikö voisi ajatella niinkin, että taiteilijalla ei ole kovin suurta vastuuta valinnasta.

Vastuun kantavat ne jotka kolikon hyväksyivät..
Keitähän he mahtoivat olla?

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Kaiketi sentään taiteilijallakin jokin vastu on tekemisistään, mutta tietenkin lopullinen vastuu on päättävillä poliitikoilla. Ja he lopulta tekivätkin oikean päätöksen.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Lavastetun valokuvan kopioiminen mitalin aiheeksi ei suurta taiteellisuutta vaadi.

Olisinkin ollut valmiimpi hyväksymään vaikka taiteellisella luovuudella toteutetun teloituskuvan, jossa teloitusosaston johtajana olisi seissyt Kajaanin sissien nuori suojeluskuntalainen Urho Kekkonen, tuleva Suomen tasavallan presidentti.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Onneksi epäjalometalliselle teloituskolikolle löytyi jo kaikille sopiva asiallinen korvaaja. Väitän, että jalometallinen Alkuperäinen Suomineito -pinssi/riipus Tarton rauhan 1920 rajoin muistuttaa poisvedettyä juhlakolikkoa paremmin itsenäisyyden ajan alkuvuosista, kansalaissodasta selviytymisestä ja Suomen valtion muotoutumisesta. Molemmat muistonvaalimet ovat olleet aikansa Rahapajan tuotannossa, mutta ensinmainittu on kansakunnan ja valtion alkuvuosien 1917 - 1939 kuvaajana valtavirtais-objektiiviseen totuuteen enemmän nojaten uskottavampi kuin teloituskuvallaan yksipuolisesti vuosisadantakaisen kapinaosapuolen agitaationarratiivia vahvistava kansalaissotapainotus. Perusteluja:

1. Teloituskolikon sanottiin muka 'kuvaavan kattavasti' kansalaissotaa, vaikka etupuolelle lyöty (oletettavasti lavastettu) valokuva-aihe on vain yksi yksityiskohta väkivaltaisen laittoman ulkomailta tuetun aseellisen kapinan ja punaisen terrorin kukistamista seuranneen loppuvaiheen valkoisen terrorin ylimitoitetuista ja summittaisistakin rangaistustoimista. Se ei symboloi koko sodan käänteitä ja asetelmia laajemmin enempää kuin Vidkun Quislingin hirttokuva kuvaisi ulkomailta tuetuille terrorimiehittäjille antautuneen Norjan sotavuosia 1940-45.

Teloituskolikon kääntöpuolen Olympiastadionin torni on osittain tosin onnistunut valinta kuvaamaan sitä, että kansallinen yhtenäisyys oli saavutettu ennen vuoden 1939 talvisotaa, jossa itään paenneet kapinajohtajat hakivat revanssia ja punaista suur-Suomea, ks. http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1414555952183 - Valitettavasti Helsingin vuoden 1940 kesäolympialaiset jäivät pitämättä Neuvostoliiton joukkueen ja punikkiemigranttien epäurheilijamaisen käytöksen johdosta, ks. http://www.pkreservi.fi/lehti/Lehti1_12/KAP1_12S12... - Kuitenkin kansallisen sovinnon/yhtenäisyyden kuvaaminen yksin urheilun elämänalueeseen viittaavalla kuvastolla ei ole riittävästi laajalle kohderyhmälle avautuvaa symboliikkaa enempää kuin taustoittamaton teloituskuva vuosien prosessista.

2. Tarton rauhan 1920 rajat olivat itsenäisen Suomen ensimmäiset kv. vahvistetut ja ainoat oikeat rajat. Ne piirrettiin sisäisten kahnausten laannuttua, Leninin/Stalinin tukemien kapinajoukkojen kukistuttua ja johtajien paettua Neuvosto-Venäjälle. Rajat sovittiin rauhanomaisesti neuvotellen J.K. Paasikiven ym. toimesta itä- ja läsinaapuriemme kanssa Kansainliiton siunauksella. Autonomian aikaiset rajat säilyivät pienin muutoksin. Suomi antoi vaihtokaupassa Venäjälle Repolan ja Porajärven ja sai siltä Petsamon ja sai myös pitää Ahvenanmaan, mihin Ruotsi tyytyi. Sopimus vahvistettiin itänaapurin kanssa vielä vuoden 1932 hyökkäämättömyyssopimuksella ikiajoiksi. Hitlerin kanssa liittoutunut Puna-armeija rikkoi rajat laittomalla hyökkässodallaan 1939-44 ja onnistui siirtämään rajoja väkivalloin niin, että laiton miehitys jatkuu edelleen itsenäisen Suomen alkuperäisillä alueilla Karjalassa ja Petsamossa vuodesta 1947 lähtien Stalinin sanelemana kv. virallistettuna asiaintilana.

Ks. yleistiedonhuoltoa Suomineidon luomumuodoista rohkein kuvin ilman rihmankiertämää ja Alkuperäinen Suomineito pinssi/riipus: http://www.viestihopeat.fi/karttoja-1921-42

Onneksi epäjalometalliselle teloituskolikolle löytyi jo kaikille sopiva asiallinen korvaaja: http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236140-s...

Matti Korhonen

Nyt kun asiantuntijat ovat todenneet mitalin pohjana olleen teloituskuvan lavastetuksi, niin tämän lavastetun kuvan tekemiseen on nähtävästi otettu malli suoraan Edouard Manet'n maalauksesta the Execution of Emperor Maximilian, 1867. Taiteilijoilla on plagiointia plagioinnin päälle. Osaisipa joku tehdä jotain uuttakin itsekin ja omasta päästään.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Välimereen hukkunut yksi Suomi 100 juhlarahan aihe.
Mahtaisiko paremmin juhlistaa Syyrian ja Afrikanmaiden sisällissotia.

Toimituksen poiminnat