velipekkamoisalo Onko Suomella varaa demokratisoitua?

Uusi hallitus vai uudet vaalit

Sipilän hallitus aloitti työnsä systemaattisesti ja nopeasti. Kesälomien tienoilla kaikki muuttui. Kreikka oli äärimmäisen vaikea muillekin kuin Soinille. Hallitusohjelmaa tulkittiin hyvin liberaalisti. Uudistusten lainsäädäntötyö on ollut luokatonta. Sisällöt elävät jatkuvasti. Talvivaara ja Fennovoimalle jakoivat kansaa. Riippuvuus Venäjästä kasvoi. Hallitus osoittautui EK:n puudeliksi. Työttömyys nousee kohisten. Luottoluokitus laskee. 

Yhteiskuntasopimusta yritettiin kaksi kertaa aikatauluilla ja tavoilla, jotka eivät sovellu työmarkkinakäytäntöön. Kenelläkään työmarkkinajohtajalla ei ole avointa mandaattia päättää liittojensa puolesta. Päätökset vaativat liittojen sitouttamista ja hyväksynnän. 

Syyskuussa tehdyissä työelämämuutosehdotuksissa hallitus kavensi työmarkkinoiden päätösvaltaa. Se ei ole osoitus päätösvallan paluusta eduskuntaan, vaan avoimen sopimus yhteiskunnan rajoittamista. Hallitus haikailee Neuvostoliiton diktatuurin työmarkkinakäytäntöön, jossa järjestöjä tai yksilöitä ei rasitettu neuvotteluilla.

Perussuomalaiset ovat kauhuissaan kannatuksen laskusta ja hurjasta palautteesta. Mandaatti on heikoilla, vaikka Soini toitottaa, että kansa on vaaleissa puhunut. Kivinen tie on persuilla edessä ja lähikuukaudet näyttävät jo suurempia säröjä hallitusyhteistyötä. Työministeri ilmoitti, että päätökset ovat vastenmielisiä, mutta jonkin hän ne täytyy tehdä. Mitä tämä kertoo henkilön arvoperustasta? Mistähän sama ajatuskulku on tuttua?

Ilman uusia vaaleja tuskin saadaan toimivaa hallitusta

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

Kyllähän tämä repeämisen suuntaan on menossa. Nykyhallitus hajoaa tai kaatuu tavalla tai toisella, kysymys on vain ajasta.

Alunperinkään en uskonut Sipilän hallitukseen enkä Sipilään. Jo ennen vaaleja panin merkille Sipilän persoonan ylenkatseisuuden. Sillä otteella ei meitä eikä Suomea johdeta.

Mutta pelkästään uudesta hallituksesta tai uusista vaaleista ei sellaisenaan ole juurikaan iloa. Se mikä Suomesta puuttuu on yhteiskunnallinen sisältökeskustelu.

Sipilän hokema "yhteisestä tilannekuvasta" on sisältökeskustelun ylenkatseista sammuttamista.

Toimituksen poiminnat